THE purkki ja THE potilasohjeet

Voi luoja mä sanon. Tai pitäs varmaan asiaankuuluvasti sanoa "Voi paska!"
NOO?

Siis M oli sairaalassa vähän yli vuorokauden (kuten voi täältä lukea) ja sitten hain häntä kotiin ja siinä sovittiin, että ulostenäytteet pitäisi vielä sitte antaa. Jees. No, M kysyi, että saako hän tarvittavat ohjeet ja tavarat sitten kotiin nyt samalla? Hoitaja vastasi lääkärin kanssa siinä, että totta kai, kyllä kyllä. Ja sitten vaan vaatteet päälle ja kotia kohti. Minä menin käytävään odottelemaan miestä.

Joo (taas naurattaa jo valmiiksi, että mitä tässä nyt sattuu...:D )

No, siinä käytävällä sitten tää samainen huoneessa ollut hoitaja hetken päästä lykkää mulle kouraan pienen purkin ruskealla kannella ja sanoo "Hei tässä on tää purkki sitä näytettä varten." "Okei, kiitos selvä", sanon ja laitan sen laukkuuni. Lähdemme kotiin. Tässä välissä käytävällä on yhtäkkiä elvytys, jonka minä joudun toteamaan ja pyytämään apua, jota onneksi on tarjolla nopeasti (tässä kohtaa ei enää mielessä todellakaan ollut se paskapurkki!).



THE Purkki

No, kotona sitten M pyytää purkkia, koska hänellä on juuri NYT ja HETI vessaan asiaa. Okei okei, kaivelen kassista ja annan sen purkin (THE PURKKI), jonka minä sain parikymmentä minuuttia sitten tungettua kassiini ja jonka osaston sairaanhoitaja antoi asiaankuuluvasti minulle. Saatesanoilla (potilasohjeella), että tässä tää purkki jne.). "SIIS MITÄ??!! Missä ne ohjeet ja kaarimalja ja muovipussi ja nimitarrat ja ja ja ...ovat?" HUUTAA mies. Niii, tota...en mä tiedä, ei ne antaneet sellaisia mukaan, vain tuon THE (ruskeakantisen pienen) PURKIN". "Oikeen sairaanhoitajataustainen meillä täällä, et siis tajunnut, että tää ei riitä???!!", mies jatkaa tuohtuneena.

Niin, en tainut siinä käytävällä tajuta ja toiseksi en ollut mikään hoitaja siinä, olin omainen ja keskellä käytäväelvytystä. Hitto et harmitti taas koko episodi. Pitäköön purkkinsa ja p....nsa. "Mihin mä nyt sitten teen sen näytteen ja mistä otan ...!?", mies jatkaa edelleen. Niin, en tiedä, ihan miten haluat ja ihan minne haluat, vastaan, mutta jatkan: "MINÄ käyn uudelleen sairaalalla hakemassa tavaraa, koita nyt jaksaa ja kestää hätäsi kanssa." Jepjep.

:D JOO???

Ja minä lähden. Ja tattadaa, todella, nyt ei potilasohjeet ja tarvittavat tarvikkeet ihan ollu mennyt nappiin - THE PURKIN lisäksi tarvittiinkin pari THE ohjelappusta ja THE saatesanaa = neuvoa, pari näytetikkua (lisäksi), kaksi ruskeakorkkista putelia ja kaarimalja, muovipussi ja tarrat ja niiden ohjeistus. Kiitos ja hei.

Kotona tarjoan säkillisen ulostenäytekamaa miehelle: "Tässä ole hyvä. Ja nyt voit miettiä, olisinko mä siinä tilanteessa omaisena ja keskellä v....u elvytystä voinut ymmärtää pyytää tätä saakelin säkillistä tavaraa mukaan?" (olisinko edes kehdannut tuossa hätätilanteessa: Joo, anteeksi mut tää meidän kakkajuttu vielä, et voinko saada....voi jeesus)



...ja mitä tarvittiin in real life

Mitä tästä opimme: POTILASOHJAUS. Se on kaiken a ja o. Tätä meille on joskus tankutettu ja tätä tulisi näemmä edelleen tankuttaa. Potilaan ja hänen omaisensa kuuluu saada potilasohjausta ja neuvoja siten,  ttä hän ymmärtää ne ja osaa toimia "oikein" kotona ja hoitaa itseään siten,e ttä tulee kuntoon. Että sillee. Opimme myös sen, mitä on priorisointi. Jokainen varmana tajuu, mitä tarkoitan nyt tässä keississä sillä.

Nimenomaan. Potilasohjaus totta tosiaan! Sitten ne tulee tonne labraan ne paskapurkit käsissään (huonolla ohjeistuksella nimenomaan siis) ja Herra Hakkarais-pullossa virtsanäytteet kivasti otettuna ja tarjoavat heti luukulla niitä. Ai eiks nää ookaan oikein otettuja? Joo ei, onko näissä tarrat? Nii ei oo...pitäisikö olla? NO pitäisi....ja niin edelleen. Yleensä vielä löytyy tuplatavarat kassista, on pakastepurkissa ja muovipussissa, joka purnukassa kasa kakkaa lisää. Apua.

HERRA HAKKARAIS-PULLOSSA!!?? Ulvon :D

Niin, kerran yksi nainen toi virtsanäytteensä siinä pullossa. Et kaikkee on nähty.

Amen.

Ujopissi

Tiedätsä sen tunteet, kun on yleisessä vessassa ja pitäis pissata, mut ei tuu koska jengiä vaan lappaa sisään ja mitä hittoa, onko ne sukkasillaan vai miten hemmetissä ne voi olla niin hiljaisia?? Ei äänen ääntä, ihan kuin kaikki tulis sinne norkoilee ja odottaa että mä pissaan!

Joo tiedän! Hirveetä! (taas näitä länsimaisia suuria ongelmia :D !)

Tänään tuli sellanen hetki ja yhtäkkiä kaikki maailman ihmiset änkes sinne samaan vessaan kuuntelemaan kun mä istun pöntöllä. Mä istuin ja istuin ja istuin enkä voinut poiskaan lähteä. Ovi kävi ja porukkaa vaan tulee lisää. Mua alko pelottaa, istunko mä siellä koko v---n päivän!

Koko v---n päivän :D En kestä!

Joo, siellähän istuin. Teki mieli huutaa että voitteko jo mennä, että mäkin pääsen jatkamaan töitäni!

 

Joku varmaan ihmetteli että onko sulla on joku ummetus meneillään.

Mä yritin vaan olla hipihiljaa, ettei kukaan hiffais et mä istun siellä. Meinasin nostaa jalatkin ylös. Johan ne tunnistaa mut kengistä! UMMETUS :D (naurattaa ääneen)

Ja sit voi iskee pelko, että jos väkisin pinnistää sitä pissaa, tuleekin helvetillinen pieru!

No älä! Just sellanen pöntön räjäyttävä! Mut ei, mä en pinnistelly, päätin rauhassa odottaa jengin pakoa paikalta. Sain ihan kuningasidean. Otin hissun kissun vaapulavissun puhelimen taskusta, ajattelin pelata pari kierrosta Candy Crushia odotellessani. Ja sit avasin sen pelin. Tein kaiken tosi hiljaa, enhän saanut paljastua tästä istumisestani. Ja sit. Äänet täysillä!!

:D...ja sithän voi aina käyttää sitä sun tutun niksiä (tää ois ihan Niksi-Pirkka-ainesta) ja pierasta paperiin, jos ei satu olee candya messissä...ulisen itekseni :D Joo moido. Lähetän just Niksi-Pirkkaan ton. Ei kai, en lähetä. Ainakaan omalla nimellä.