On aamuja ja on a a a m u u u j a a a

 

 

Kuva: lovethispic.com (Yes, I do)

Hei tää tunne on mahtava: ei oo kiirettä, kahvi porisee, alkaa kohta tuoksua tossa, lehti on lukematon, kello on kohta 9, lastenohjelma pyörivät, kukaan murkuista ei ole hereillä (eli on rauhallista ja siistiä).

Joo, toi on sellainen a a a m u u u, jolloin voi vaan ottaa rauhassa, ei oo kiire minnekään, ei tärise heti seiskalta joka suuntaan.

Nimenomaan, ei TÄRISE mihinkään. Tää todella on just tollainen  a a a m u u u. Aamuisin taas sinkoilen, kiirehdin, hosun, hyörin, patistelen, kuuntelen murinaa vastaan kaikille yhtä aikaa, poltan leivät paahtimessa, unohdan kahvista tippalukon päälle, siivoa, putsaan, huokailen ja tärisen.

Nyt on ihanan hidasta meininkiä kahvikuppi kädessä. Kupinkin ehtii oikeen valita hyllystä. Mahtavuutta.

NO ON! Me nukuttiin 11 tuntia, mieti! 11. Sikeessä unessa. Et aika a a a m u u u täälläkin. Love.
Love.

Ihan liikaa pinoja!

Tiedätkö mitä mä inhoon tässä arjessa? Ihan yli kaiken puhtaiden vaatteiden viikkauksen ja roskien viemisen lisäksi? Ehkä jopa enemmän kuin noita äsken mainittuja?

Noooo? (Mua naurattaa jo valmiiksi mitä sulta nyt tulee :D)

PINOJA. Mihin vaan katsoo (ellei satu olee siivouspäivän ilta), edessä tai vastassa on joku pino - vaatepino (kasaksikin voi kutsua ainakin esikoisen huoneessa olevaa), pyykkipino kodinhoitohuoneessa, astiapino keittiön tiskialtaassa ja sen ympärillä (!!!! OMG, voisko joku muukin latoa niit koneeseen ja pyyhkii liepeet sen jälkeen, haloo!!!!) , paperipinoja siellä täällä ja jokikinen pino jollakin tapaa oleellisesti important thing. Uuuuuuuh, sekoan. Pinoja voi kutsua myös "kasoiksi". Se on astetta pahempaa settiä..

Komppaan. T o d e l l a k i n. Paperi- ja lehtipinot, stressaavia, astiapinot, pyykkipinot samaten – ja miten niitä voi aina muodostua jo päivä siivouksen jälkeen? Siis tällaisia:

JOO, nimenomaan. Tuollaisia. Ja tällaisia (ikävin kotityö on puhtaan pyykin viikkaus ja kaappiin vienti, hyi):

Mulla on viel se paha, et kaapit menee sotkuun todella nopeesti, paperii, roskaa (?!), vaatemyttyy jne. Muuten pidän puts plank, mutta kaapit, apua, miten se on niin vaikeeta? Ja astiat ei saa olla altaassa, ne tulee laittaa heti koneeseen, en kestä, jos keittiö on suttunen ja täynnä kamaa. En vaan kestä.

Kaapit ne on täälläkin ku jostain romunkeräilijä-ohjelmasta. HAMSTRAAJAT!! Tiedäksä sen? :D Joo, ja astiat. Tiskipöydän pitää olla tyhjä, puhdas, kiillotettu.

Ja joo, ei tosiaan, koneeseen ennen nukkumaan menoa, hop.

:D Hamstraajat, joo. On tuhat erilaista piparimuottii, kirjekuorta, mainoslehtistä, parittomia sukkia, rikkinäisii sukkiksii (ku joskus voi Niksi Pirkasta löytyy hyvä vinkki)…. kaikki säästetään. Jos joskus vaikka tarttis vielä jotain Kinder-muna yllätystä tai taskulampun (joka meni muuten rikki, mutta…) nippelinappelia. Voi luoja. Pitäs järkätä taas sellainen koti, kaapit ja oma pää kuntoon-kamppis nyt keväällä.

Nii pitäs. Oon messissä. Mut nyt meen hei oikeesti perkaa tota lehtipinoo, kiitos inspiksestä. Mut  tiekkö, joku on joskus (vakuuttavaa, eikö?) sanonut, et jos on kodissa vähän sekasta ja pinoja, on kokonaisvaltainen elämänhallinta kunnossa tai jotain...et ei oo kontrollifriikki tai muu hörhö.

Niinpä, oon kans kuullut (vissiin samalta tyypiltä :D ) HÖRHÖ :D Joo, ei kestä kiitellä, missähän mun inspis viipyy? Ei oo näkynyt eikä vissiin ihan lähellä. Mut moi, kiitos, et sain paasata. Joku muu vois tosta nyt nakata roskikset pihalle. Tohon ne jää kuitenkin oven ulkopuolelle, kunnes JOKU sitten jonain päivänä ne jaksaa siirtää parikyt metrii roskiksille. Rankkaa on.

No kyl on. Mut tääl mä oon. Aina. Pus.

 

Toskaa ja tomua

Hohoh, pitää leipoo ja laittaa, keskimmäisen synttärit huomenna  ja ne vietetään tänään. Jos alkaisi vatkaa ja veivaa. Imurikin huutaa kutsuvasti.
Ainiin, teil on syndet, HBD E sitten!

Joo, kiitos, kerron terkut.

Minnaaa, help, ensin olin hermona, mut nyt mua naurattaa: kato, kannatti leipoo tää pojan TOIVEtoskatorttu tohon silikon-annosvuokaan. Se on ollut näppärä mm sukaakakun/pikkukakkujen  kanssa, mut nyt... Luoja, repesin jo itekin, kun katoin tuota kuvaaki uudelleen. Nippal kaunista. Tulee ihan se muutamien vusien takainen HAI-kakku mieleen, muistaksä!? Hitsi ku löytäs sen kuvan, se se vasta oli (toivekakku sekin): valmis sacher, jonka päälle mä taiteilin (suttasin) sellaisella kimallegeelillä, sinisellä, hain siihen. Se ei muistuttanyt y-h-t-ä-ä-n haita. E nauroi sille ja se on jo paljon, yleensä lapsille kelpaa vähän tuhrusempikin.

Mut täs nää toskat ny on. Pirun hyvä maku kyl.

 

Huutonaurua :D Kivat ja siistit pikku palaset. HAI-kakku, sitä ei voi unohtaa. Never. Ulisen :D

 

Kato, nyt mä KOITIN pelastaa tilanteen tomusokerilla, tadaa:

 

 

Aika koittamiseksi jäi. Ulisen tota tarjolle panoa. Pakko kehdata kutienkin laittaa tarjolle. Mut hei, ohje on täältä ja muuntelin sitä vähän sitruunaisemmaksi, suosittelen isolla S:llä. Valion sitruunainen voi, se se on ykkösjuttu leivonnassa, sitä siis tavallisen sijaan ja ihanaa tuli. Vähän sellainen italialainen vivahde.

 

Joo, maku on tärkein! Maistellaan. Koita kaivaa se HAI-kakun kuva ;)

Hei, tehäänkö ruokaa yhes?

Minnaaaa, ootsä siellä? Mä en kestä nimittäin nyt. Mulle tuli nimittäin mieleen, koska me duunattii pitsaa yhessä J kanssa. Ja sit sain ihan angstin jo ajatuksesta. Ja on pakko jakaa.
Joo, täsä mää oon.
Voitko sä käsittää, että mä kysyin mun ex-mieheltä (EI lasteni isä!) joskus (pyhinä), et "Tehäänkö ruokaa yhessä?" Silleen siis tarkoitin, et romanttisesti vähän tehtäisiin yhessä..

Joo,kärryillä.

Ja sit se vastas, että "Joo, tehään vaan. Tehäänk makaronilaatikkoa?" V...u makaronilaatikkoa? Yhessä? Siis jäin suu auki ku hauki siinä. Ei makaronilaatikko oo mikään pyhäruoka ja yhessä tehää ruoka, ei ole.

Siis oikeasti? Makaronilaatikkoa :D Mut mieti, hän yritti.

No todella yritti, nyt ei vaan ihan kolahtanut. Mä ajattelin jotain tyyliin burgundinpataa, hidasta syömistä, vähän punaviinii ja ja...
Joo, mä ymmärrän, Minna, mut miehet ei aina ymmärrä.

Siis sen vielä sanoin sille (sen lisäksi, että ei tehä v...u mitään yhessä ruokia koskaan), että makaronilaatikkoa tehdään silloin, kun on työpäivä, lapset kirkuu nälkäsinä, itellä tykyttää ottasuoni ja koko jengi on kuolemassa semisti nälkää.

Joo, tehään makaronilaatikkoa (ulvon omalle jutulleni :D ) - keitä sä makaronit ja paistelen jauhelihan ja sipulit, Sä saat vahtia uunia tunnin. Tasajako.

Mut se yritti.
Ja se on todella EX. Tosin se on musta samaa mieltä, sillä mä olin kiittämätön! Halusin burgundia vaik hän halus makaroooonia!
:D
Pakko lähtee hiihtää.