Nyt tulee kuule sellaista jupinaa ja huutoa ja märehtimistä Suomen terveydenhuollon palveluista ja hoitohenkilökunnan kyttäytymisestä, että viisaampi puhista ja purkaa täällä sulle.
No, mitä sul mieles :D ?
Siis ärsyttää yleisesti se (joo, tässä taustalla on nyt kokeellisia testejä itsellä ja ystävillä viimeisien vuosien aikana, enkä yleistä, otan vaan kantaa, sapettaa niin), miten terveyspalveluissa ihmistä kohdellaan ja miten säälittävää on, että meillä tällaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on tollasia Holopaisia (katothan sä SYKEttä kakkoselta siis se sairaalasarja) on joukossa, jotka saavat sitten palautteet ja marinat kuulostamaan yleistyksiltä. Sääli.
 |
Holopainen SYKE-sarjasta, kuva yle.fi |
Joo, mä tiedän mistä sä puhut!
Siis esimerkiksi nyt vaikka se, että nuori 30-v. nainen, kahden pienen lapsen äiti ja miehensä puoliso, työssä käyvä ihminen alkaa voida huonosti kesken työpäivää, painontunnetta rinnassa ja hengenahdistusta, väsymystä etc. Ja hän hakeutuu terveyskeskukseen lääkärille. Taustalla on vastaavilla oireilla myokardiitti alle vuosi sitten. Ja sitten lääkäri tutkii ja ottaa ekg ja labrat, ei esim keuhkokuvaa, joo mut se oli välikommentti. Labrat viitearvoissa, muta ekg:ssä t-aallon painauma eli vahva epäily jälleen myokardiitista. Saikulle (4vrk) ja kotiin lepäämään. Jos oireet pahemmiksi, heti takas. Jos nostaa kuumeen, heti takas jne. Joo, passeli juttu. Oireet pahenee ja seuraavana päivänä nainen soittaa terkkariasemalle, josta sanotaan, että näytille pitää tulla, koska yleistila tuollainen ja eilen sanottu niin. Ja kas kas. Vastassa on Holopainen. Mittarissa 38 astetta. Mutta se ei ole kuume "edes", vaikka nainen kertoo, että hänen normaalilämpönsä on 36. "Kuule, et sä voi määritellä normaalilämpöä, ellet ole mitannut joka päivä ja kulkenut mittari suussa. Oletko?" MISTÄ NÄITÄ HOLOPAISIA RIITTÄÄ? Ei ollut ei. Kulkenut siis mittari suussa päivittäin 24/7. Ja koska naisella on taustalla paniikkihäiriö, totetaa Holopainen, että "Taitaa olla nyt stressiä vaan ja ahdistusta" No on kai! Nuori nainen, kahden pienen äiti, vakava sairaus päällä ja väsymys niin tolkuton, että hyvä jos hengittää jaksaa. Sit tää toteaa, et "Kotiin vaan ja seurantaa", mutta joku ääni Holopaisen päässä huuteli, että konsultoi kollegaa, ja sen hän teki (ihme ja onneksi). Heti uusi EKG ja labrat, lisäksi Holter kiireellisenä tilaukseen, oli käsky. Ja ne otettiin. Tai kaikki paitti Holter. Samat löydökset kuin eilen. Eli kotiin vaan. Huuteli kuitenkin ovelta sitten vielä että "Jos rintakipu pahenee tai hengenahdistus, pitää tulla ambulanssilla takaisin!" Okei. MISTÄ NÄITÄ HOLOPAISIA RIITTÄÄ?
Niin, eli summa summaarum: jos sulla on vaikka paniikkihäiriö ollut ja siitä on merkintä, oot aina paniikissa ja ahdistunut, tai jos oot v 2001 ollut masentunut synnytyksen jälkeen, oot 2013 AVH-osastollakin liuotetun aivoinfarktin jälkeen varmaan kuitenkin masentunut ja stressaantunut pienten lasten äiti, koska silloin 2001 sulla oli lievään masennukseen lääkityskin. Niinpä. Koska magneetissa ei löydy mitään ja koska oireet ovat epämääräiset (mutta etu- ja takapäivystäjä ovat päättäneet kuitenkin liuottaa!!), ei ole mitään muuta mahista kuin tuo takavuosien merkintään perustuva masennus. "Miten paljon sä sitten sitä alkoholia käytät?" Niin, en juurikaan, kerran parissa kuukaudessa lasillisen skumppaa. "Joo, laitetaan psykiatrin konsultaatioon. Sulla ei ole mitään riskitekijöitä, ainut loppulöydös on ylivilkkaat refleksit toisella puolella ja sokerin nousu, verenpainekin on ihan hyvä". Laitetaan vaan, mutta diagnoosia sieltä ei saada, kuunnelkaa, tutkikaa, keksikää, suuret lääkärit! Konsultoikaa, tutkikaa ja lisää tutkikaa! Muutakin kuin potilaspapereita. Jos ette heti keksi, miettikää. Kuunnelkaa potilasta ja hänen läheisiään, perkele! "Kun noi hoitajat sanoo, että sä itket täällä niin paljon, että se ei oikeen kuulu AVH-diagnoosissa siihen toipumiseen" AIJAA. Okei, no sitten oon varmaan masentunut. Tai voisiko olla sittenkin, että koska minulla on perhe, 3 lasta ja mies, vanhemmat, isovanhemmat, koulutus, työ, elämä edessä ja tulevaisuus auki, että mua tosiaan pelottaa, että kuolenko mä? Että mietin, miten mun oma 2v selviää ilman äitiä ja että muistan varmasti sanoa miehelle, että se muistikirja on hyllyllä ja siihen joka kuu täytetään tytöstä kertomus. Ehdinkö hyvästellä, ehdinkö enää mitään? Kykenenkö koskaan saattamaan loppuun tohtorin opintojani? Ikinä? Mut ei hätää, mulla on varmaan joku ahistus nyt, joka liuotettiin tossa yks sunnuntai pari vuotta sitten.
Tai sitten koska oot paniikkihäiriöinen, liittyy kaiki oireet ja sairaudet AINA siihen. JOS ei löydetä ratkaisua HETIMITEN muualta, somaattisesta statuksesta, tutkimuksista jne. Tai äiti ja lapsi vatsavaivojen kanssa, heti on äiti väsynyt, vaikka loppupelissä sitten lapsi leikataankin suolistotukoksen vuoksi kiireellisenä. Äiti oli vähän väsynyt, siksihän sinne lääkärille mentiin. Tai mitä vaan, tässä vain muutama hassu esimerkki, näitä löytyy jo lähipiiristä pitkälle toista kourallista vastaavia. Ja hei, me ollaan ammattilaisia, meille käy tälleen, niin miten paljon niille ei-ammattilaisille sitten käy? Niille, jotka eivät tiedä eivätkä sen pohjalta osaa esim. vaatia mitään? Hyi, sapettaa. Mä paasaan nyt yksin tässä... UGH, olen puhunut.
Ei ku mä kuuntelen, vittu toi on niin totta.
Mullaki flunssan jälkeen rytmihäiriöitä, ni lääkäri "Kuule, ootko kovin kuormittunut ku sulla on se syöpälapsi" Niinpä!!! Mut V on nyt ihan teve ja tosta on niinku yli 2v, mutta se lukee siellä, koska oon ollu pikkusen uupunut tossa... Kaikki säryt ja migreeit ja nuhat ja vaivat liittyy nykyään siis uupumukseen, joka aiheutui yli 2 v sitten ku lapsi sairastui vakavasti.
MISTÄ NÄITÄ HOLOPAISIA RIITTÄÄ?
Kaikki holopaiset jonnekin ihmisten välinen vuorovaikutus-kurssille. Katsomaan silmiin ja harjoittelemaan kohtaamista, keskustelemista, kuuntelemista ja tiedon hakemista, jos ei sitä ole tuossa opiskeluaikana oppinut.
Niin, juuri mietin, että mikä on tärkeintä? Kuunnella, olla läsnä, antaa potilaan kertoa, yrittää tutkia, selvittää, tehdä parhaansa. Olla ihminen potilaalle. Potilasta rauhoittaa jo se, että h'ntä kuunnellaan ja hänet otetaan tosissaan alkuminuutista lähtien. Kymmenessä minuutissa akuuttiajalla tuntuu toimivan ihan v...n hyvin. Siis jotain tähän tyyliin pitäs vakuuttaa: "Minä olen tässä nyt sinua ja sinun tarinaasi varten", auttaa potilasta selviämään, jaksamaan ja tuoda voimavaroja, vaikka kyseessä olisikin ahdistus tai paniikki, mitä sitten, mutta potilaalle se on aina tosi. Ja jos potilaalla on s e l v ä löydös jumalauta sydämestä käsin, ei se varmaan ole paniikkihäiriöstä tai masennuksesta siihen hypännyt?
NIIN JUURI (anteeksi, mut mua naurattaa :D Jotenkin koko Holopainen nyt, ei tää sun tuska :D )
Mä niin kirjoitan tästä tämän maan lääkäri-potilas-politiikasta. Kaikki yrittää olla jotain suurta ja ihmeellistä, mutta potilas unohdetaan, läheisistä puhumattakaan. ..ja joo, mä ymmärrän, että on olemassa terkkarissa ramppaajia ja lääkkeiden väärinkäyttäjiä ja sellaisia, jotka tulee erilaisten vaivojen kanssa vastaanotolle viikoittain monta kertaa - jolloin syy usein on muualla, esim alkoholismi, psyyke jne. Mut siis onhan niitä sellaisia ILMAREITAKIN (vrt. SYKE), jotka kuuntelevat, ovat empaattisia ja keskittyvät potilaaseen.(Ja pakko kommentoida viel, et sit on MAXEJA, jotka ovatkin ihan oma lukunsa, uuh)
Joo kaikenlaista löytyy mut kyllä lääkärillä täytyy olla vähä silmää.
Joo, Holopaisillakin.